Zornoipennut

                                        

Zornoi Jarostnaja Metel, " Tuisku"

   

ÄITI: ZORNOI JAROSTNAJA METEL
 -Bh, TK1, TK2 ( 6 kokeella)
 - FI M VA
 - lonkat A/A, kyynärpäät 0/0, polvet 0/0
 - huu-testattu: terve kantaja ( Hu/N)










ISÄ: FIN M VA ZORNOI EINSTEIN

Zornoi Einstein

 - luonnetesti +108 p, laukaisuvarma
 - lonkat A/A, kyynärpäät 0/0
 - huu-testattu: terve kantaja ( Hu/N)


                                               













Kaikki luustokuvatut  Tuiskun ja Einsteinin pennut Zornoi O-penuteesta ( Obyss, Ostrova, Okeanos, Orlando, Oz ) ovat terveitä sekä lonkiltaan että kyynärpäiltään.
Näyttelyistä: Obyss sertti+ROP, Ostrova ERI, Orlando varasertti, Oz sertti Latviasta ja Okeanos HeJV-13

Okeanos käytännön sorsastuksessa

Kaikilla Zornoi-koirilla on etuoikeus saada yksilöllistä opetusta perustottelevaisuudessa, koiran hallinnassa, oikeanlaisessa turvallisessa johtajuudessa sekä  tavoitteellisen harjoittelun suunnittelemisessa, toteuttamisessa ja arvioimisessa tottelevaisuudessa, henkilöhaussa, esime-estinnässä ja jäljellä.

Autan myös mahdollisissa käyttäytymiseen liittyvissä ongelmatilanteissa.

Opastan myös koiran esittämisessä näyttelyissä.


Uusiin koteihinsa Zornoi-pennut lähtevät sirutettuina, useampaan kertaan madotettuina ja eläinlääkärin tarkastamina. Mukaan tulee kirjalliset hoito-ohjeet, Eukanuba- penturuokaa ja lupaus olla uuden omistajan tukena 24/7. Pennut ovat tottuneet eri-ikäisiin ihmisiin ja oman lauman eri-ikäisiin ja erikokoisiin sekä erivärisiin koirajäseniin. Pennut asuvat koko lapsuudenkotiaikansa perheen keskellä ja ulkoilevat suurella aidatulla pihalla, jossa myös lihaksistoa ja tasapainoa vahvistavaa epätasaista rehellistä suomalaista metsää.








28.4. 2012

Darja synnytti kaksi pentua. Ensimmäinen oli enkelipentu, ja ihmisäidin oli vaikeaa pysytellä tyynenä hätääntyneen koiraäidin vierellä pentulaatikossa. Tämä on aina yhtä vaikeaa tai yhä  vaikeammaksi iän myötä tulee. Elämä eikä kuolema kunnioita ihmisen tahtoa eikä suuria suunnitelmia. Vuoden 2000 elokuun 26 päivä menetin elämäni koiran ja kaikki pennut epäonnistuneessa sektiossa. Tällaisen muisteleminen auttaa asioiden panemista oikeisiin mittasuhteisiin. Muisteleminen myös itkettää, mutta kuulemani mukaan sekin auttaa.

Leo Leijonamieli sen sijaan oli elävä kuin mikä. Leo Leijonamieleksi hänet ristin L-kirjaimen mukaan ja myös siksi, että hän oli suuri, touhukas ja ahne, Lionheart. Syntymäpainoa 670 g ja seuraavaan aamuun mennessä grammoja oli kertynyt puolisen sataa lisää.

Leo Leijonamieli saa osakseen erikoiskohtelua ja V.I.P-tason palvelua seuraavan 7 viikon ajan.











4.5.2012 Elämäniloa, marsulookia ja jälkikoirannenä


Leo voi paksusti, painoa kertyy parinsadan gramman verran
päivässä eikä sille voi mitään. En tiedä pitäisikö voidakaan. Kiirettä pitää vaikka maitobaari on yleensä aina auki, mutta eri puolella ISOA pentulaatikkoa eikä kukaan ole janoiselle kertonut, että maitobaarin kaikki hanat ovat auki vain häntä varten. Ei ole välistä vetäjiä.






Musta marsu ?
Enemmän eläimenalku muistuttaa marsua kuin hyljettä, mutta saa kyllä  kammettua ruhonsa horjuvien jälkojensa varaan. Pikkuruisilla raajoillaan keikuttaa itsensä mateijamaiseen tapaan maitobaarin tiskille, jossa sitten notkuu siihen saakka kun uni herpaannuttaa otteen hanasta tai maitobaarin pitäjä poistuu vähäksi aikaa hoitamaan omia asioitaan.




Jälkikoiran nenä, aivan selvästi. Nuh, nuh !
Täältä tullaan...

















7.5. 2012  on error-päivä




Tänään vaaka näytti tylysti punaista ERRORia kun laskin marsun kuppiin. 2 kilon rajapyykki saavutettu. Vauvavaaka ei ole tätä kaliberia varten , pitää ottaa isojen poikien puntari esiin ( max 5 kg). Alle 100-kiloiset suomalaiset miehet punnitaan neuvolassa, juu. Ensimmäinen manikyyrikin suoritettu. Paijattu ja silitelty ja suukoteltu.









Darja on silminnähden ylpeä vauvastaan ja yhdessä sitä ihmettelemme ja kääntelemme, ja saavat jo vieraatkin sitä käsitellä. Hyvinvoiva ja tervepäinen narttu, joka tuntee olonsa stressittömäksi ja turvalliseksi sekä luottaa laumanjohtajaan ei pelkää, että joku varastaa tai tappaa pennun. Kunhan Leo Leijonamielen silmät aukeavat me esittelemme hänet muulle laumalle, joka uteliaana kuikuilee portin takana. Hoitotätejä on pitkä rivi odottamassa. Tuisku pääsi jo pentua vähän haistamaan, mutta Darjan mulkaisu sai Tuiskun peruuttamaan hiljaa rahvaan puolelle.



Darja on lenkkeillyt jo ihan normaaliin tapaan muun lauman kanssa ja kovasti hänen kanssaan suunnittelemme tokokisoja. Darja on selkeästi kyllästynyt laatikossa makaamiseen ja lenkillä painautuu supertiiviiseen seuraamiseen aina kun on mahdollisuus ja näin saa pari frolikkia. Hän nauttii suunnattomasti jokaisesta minuutista metsässä samoillessamme. Jotain ajankulua tylsään arkeen; vaikka vauva on ihana niin ei se riitä täyttämään ihan koko päivää.

                                                      Doris ja Juulin pennun vuosi sitten

P.S. Tunti kirjoittamisen jälkeen päästin väärän koiran ruokailun jälkeen makkariin. Ihmettelin kuka töröttää pentulaatikon nurkassa kun Darja vasta on sinne menossa. Doris kyllä yritti olla ihan kuin ei olisikaan olemassa -tapitti nurkkaan katonrajaan ja oli sulloutunut niin pienen tilaan kuin mahdollista. No, Darja ei ollut moksiskaan, silti Doris sai aika hätäiset lähtöpassit pentulaatikosta. Doriksesta tulee superhyvä nanny kuten kaikista muistakin perheen nartuista paitsi vanhasta Myy-käppänästä


 11.5. 2012  Huomenta Suomi - hyvin pyyhkii !

Tänä aamuna Leon silmät olivat jo auki. Hän röhkii kuin sika ja yrittää leikisti murista kun otan syliin. Nyt vaan täytyy äkkiä saaada sille leikkikaveri ja niitähän piisaa meidän laumassa. Vuoronumeroita on jo jaettu. Mamma vaan pitää saada suostuteltua leikkikaveripalveluun, vähän skeptisesti suhtautuu muiden laumanjäsenten tuloon ihan pentulaatikkoon saakka.






12.5. 2-viikkoissynttärit ja uusi nimi

Vaa`an nuoli pysähtyi tänään 2700 g:n kohdalla.
Huomion keskipiste juttelee (=örveltää ja murisee) kun sen kanssa laatikossa seurustelen tai pitelen sylissä. Välillä hän kiroilee yksikseen kun pussittuu nurkkaan.


Uusi virallinen nimi on: Lonely Rider.














17.5. 2012 menojalka vipattaa

Vaaka näytti aamulla 3700 g. maitobaari on siis aina auki, open englanniksi. Ala-asteikäiset pikkupojat juttelivat kadulla opettajastaan. Toinen siunaili,  kuinka ihmeen rikas opettaja mahtaakaan olla. Miten niin ? Opettajahan omistaa kaikki kaupungin ravintolat ja kuppilat. Eihän ? Juu, juu -kaikissa lukee "open".

Pienet jalat kannataa jo pitkiäkin matkoja ja tuh-tuh -äänien perusteella yksinäisen kulkijan olinpaikka selviää. Juuri pelastin eksyneen matkaajan sänyn alta.




Hiljainen yksinäinen vauveli on muuttunut seuraa vaativaksi äänekkääksi hirmuksi, joka käyttää hampaatonta suutaan leikissä ja nenää erilaiseten hajujen erottelussa.








Tuisku on silminnähden ihastunut pikkuveikkaan ja hellästi nuoleskelee yltä ja päältä.
Darja siirtää jo hetkittäisesti hoitovastuuta lauman toisille nannyille.  Hän aseuttautuu kyllä lähelle ja silmä tarkkana seuraa että kaikki sujuu mallikkaasti.










Tuisku näyttää mallia miten isot koirat huilaa.

















21.5.2012 Pikkujätkä liittyy yhteisön jäseneksi

Vaa`an viisari näyttää jo yli 4 kiloa. Manikyyri suoritetaan x 1 /viikko, matoja on häädelty ja jahuhelihaa maisteltu. Hampaitakin pukkaa suuhun.Vähän epäilin josko oikea ruoka kiinnostaa ollenkaan kun maitobaari ei näytä ehtymisen merkkejä eikä baaritiskillä ole ahdasta.
Naudan jauheliha maistui tänään vallan erinomaiselta, nam.
Yksin ei ole kiva olla eikä Darja-äitikään jaksa jatkuvasti jälkikasvuaan viihdyttää. Ei hätää: viihdyttämisen hoitavat Doris ja Tuiksu yhdessä. Darja luovuttaa ihan suosiolla hoitovastuun välillä toisille tytöille ja saattaa makoilla ihan eri huoneessa yksinolosta nauttien. Pikkupoika hoippuu sinnikkäästi ympäri huushollia ja tekee tuttavuutta oman elintilansa kanssa ja muodotaa niistä kuvia aivoihinsa.
Kuvassa vara-äiti eli Tuisku ja pikkupoika tauolla.


23.5.2012 ulkoilemassa 3,5 viikon ikäisenä

Porukan mukana poitsu pääsi haistelemaan ulkoilmaa ja tutkimaan kasveja, hiekkaa, kukkia. Voi, kuinka maailma oli ihmeellinen ! Ei yhtään pelottanut.









Ilma oli helteinen,  alkaneen kesän lämpöisin.
Ihmisäiti istutti kesäkukkasia, luki auringonpaisteessa prosessien johtamisen kirjan loppuun ( yhteisöhoidon kotiläksy) ja poltti itsensä auringossa.












En jaksa olla ihastelematta oman laumani harmoniaa ja yhteistä hyvänolontunnetta, joka välittyy vaikkapa pikkuisen ( hirmuinen mörssäri) pennun hoitamisesta yhdessä. Darja-äiti luottaa 100 %:sti lauman muihin jäseniin eikä viitsi edes enää olla kuulolla miten lapsi pärjää. Miksei pärjäisi; onhan hänellä 2 isoa leikittäjää ja 1 pieni ( =Juuli), Myy pitää  silmällä että ällötys älyää pitää hajurakoa lauman vanhimpaan.








1.6. 2012 Huonon pihakäytöksen oppitunti


Hei pätkä, tuus opetteleen kuinka pihaämpärit tapetaan !

















Tää on jo tehty toimintakyvyttömäksi, pohja syöty pois ja reunat muotoiltu. Käy vaan rohkeesti kimppuun !














Sähän alat oppia ! Kuulin äidiltä, että joku perhe , jossa on lapsia ottaa sut niille asumaan. Siis muovisia leluja pitkin pihaa ja paljon; ihan vaan odottamassa, että joku tappaisi ne ja muotoilisi uudelleen. Aattele !!!
Meidän piha on vähän köyhä kun äiti on vaihtanut muoviastiat  sinkkisiin tai peltisiin. Joitain tällaisia aarteita ( äiti sanoo näitä ikävästi raadoiksi) on vielä jäljellä. Sulla on edes toiveita päästä parempaan paikkaan  -sinne lelujen ja muiden aarteiden keskelle.
Ottaiskoshan ne mutkin mukaan ? Voisit puhua mun puolesta kun ne sun ihmiset ilmaantuu näköpiiiriin. Mä voisin opettaa jatkossakin kaikenlaisia tarpeellisia taitoja kuten kuoppien kaivamista nurmikolle tai halkojen levittämistä eri puolille pihaa.




Ihanko uskallat tulla noin lähelle ? Askelkin vielä...

Onkohan toi se hyvä valkoinen vai paha valkoinen ? Veikkaisin ensihätään jälkimmäistä. Sen silmät palaa siihen malliin, että ei ehkä kannata kokeilla vaan parempi perääntyä.

Ämpärit ja sankot sikseen ! Äiti on aina äiti, varsinkin kun yksi maitohana on vielä auki.






Nyt on päästävä sisälle omaan sänkyyn huilaamaan. Pystyn kiipeämään jo rappuset ihan itse vaikka olen vasta 4 viikkoa ja 6 päivää vanha. Äiti sanoo, että olen reipas. Äiti myös sanoo, että onneksi olen poika. Mitähän se sillä tarkoittaa ?














********************************************************************************************